📰 Veri Buenos Airesissa: Iranin isku, Nismanin murha ja Argentiinan poliittinen trauma
Iranin ja Hizbollahin terrori-iskut 1990-luvun Buenos Airesissa jättivät syvän haavan Argentiinaan. Syyttäjä Alberto Nismanin salaperäinen kuolema vuosia myöhemmin nosti esiin maan sisäisen kriisin.
Hizbollah, Iran ja Buenos Airesin pommi-iskut
Kun Iranin regiimin proxy-joukko Hizbollahin johtaja Abbas al-Musawi eliminoitiin Israelin toimesta vuonna 1992, Iran ja Hizbollah kostivat iskun tekemällä pommi-iskun Israelin suurlähetystöön Argentiinan pääkaupungissa Buenos Airesissa. Noin kolmekymmentä ihmistä sai surmansa, mukaan lukien neljä israelilaista.
Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1994, Argentiinan juutalaisyhteisö joutui terrori-iskun kohteeksi. AMIA-räjähdyksessä kuoli 85 ihmistä ja yli 300 loukkaantui.
Interpolin etsintäkuulutukset ja poliittinen ulottuvuus
Interpol julkaisi vuonna 2007 etsintäkuulutuksen useista henkilöistä, joita epäiltiin Buenos Airesin iskuista: Imad Fayez Mughinyah, Ali Fallahian, Mohsen Rabbani, Ahmad Reza Asghan, Ahmad Vahidi, Mohsen Rezai, Hashemi Rafsanjani, Akbar Velayati ja Hadi Soleimanpour. Lista sisältää Iranin presidentin, ministereitä, kenraaleja ja muita korkea-arvoisia hallinnon toimijoita, joista useat ovat edelleen johtoasemissa Iranin regiimissä.
Argentiina ei ollut sattumanvaraisesti valittu kohde. CIA:n Iran-politiikasta vastannut Clara Lopez toi esiin, että Argentiinan ja Brasilian välillä vallitsi jännitteitä, ja Argentiina oli kiinnostunut ydinaseesta. Maiden välinen yhteistyö saattoi pohjautua yhteisiin intresseihin.
Syyttäjä Alberto Nisman ja kohtalokas raportti
Argentiinalainen syyttäjä Alberto Nisman oli AMIA-tapauksen tutkinnan kärjessä. Hänen oli määrä pitää puhe parlamentille Iranin ja Argentiinan osallisuudesta iskuun – mutta hän kuoli edellisenä yönä 15.1.2015. Todisteet eivät tue väitettä itsemurhasta.
Päivää ennen kuolemaansa Nisman julkaisi 300-sivuisen raportin, jossa hän syytti presidentti Cristina Fernández de Kirchneriä ja ulkoministeri Héctor Timermania Iranin roolin peittelystä. Tapauksen seurauksena sadat tuhannet ihmiset marssivat Argentiinassa osoittamaan tyytymättömyyttään, ja Argentiinan turvallisuuspalvelu lakkautettiin.
Murhatutkimus ja poliittinen jälkipyykki
Tuomari Julián Ercolini julkaisi 656-sivuisen raportin, jossa todettiin, ettei Nisman tehnyt itsemurhaa vaan hänet murhattiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun argentiinalainen tuomari luokitteli tapauksen murhaksi. Nismanin ruumis löytyi hänen kylpyhuoneestaan, luoti päässään, ase vieressään – vain muutamaa päivää ennen hänen esiintymistään parlamentissa.
Ercolinin mukaan Diego Lagomarsino, yksi Nismanin entisistä työntekijöistä, oli osallinen murhaan. Lagomarsino oli aiemmin myöntänyt lainanneensa Nismanille aseen, koska tämä pelkäsi henkensä ja perheensä puolesta eikä luottanut turvamiehiinsä.
Argentiinan liittovaltion tuomioistuin syytti Cristina Fernándezia maanpetoksesta liittyen AMIA-tapaukseen ja määräsi hänen sekä ulkoministerinsä pidätettäviksi. Tuomioistuin katsoi, että Fernández pyrki normalisoimaan suhteet Iraniin ja saattamaan päätökseen öljy–viljakauppasopimuksen, minkä vuoksi hän puuttui AMIA-tutkintaan ja yritti peitellä Iranin osuutta. Vuonna 2013 allekirjoitettu sopimus sisälsi uuden tutkintakomitean perustamisen AMIA-tapauksen selvittämiseksi. Tämä herätti laajaa kritiikkiä niiltä, jotka uskoivat yhä Iranin olevan vastuussa räjähdyksestä.
Cristina Fernández, joka toimi presidenttinä vuosina 2007–2015, kiistää maanpetossyytteen ja syyttää viranomaisia poliittisesta ajojahdista. Parlamentaarisen koskemattomuuden vuoksi hänen pidätyksensä ja oikeudenkäyntinsä edellyttävät erillistä prosessia. Useita hänen liittolaisiaan on jo pidätetty.
Iran, Argentiina ja geopoliittinen vastuu
Iranin hallinto on johdonmukaisesti kiistänyt kaiken osallisuutensa pommi-iskuihin ja pitää Argentiinan oikeusprosessia Yhdysvaltojen ja Israelin painostuksen tuloksena.
Javier Milein poliittinen perintö
Javier Milei, Argentiinan nykyinen presidentti, suhtautuu erittäin kriittisesti Cristina Fernández de Kirchneriin. Hän on julkisesti arvostellut tämän hallintoa kutsuen sitä "kolmijalkaiseksi fasismiksi" ja väittänyt, että Fernándezin politiikka on johtanut Argentiinan taloudellisiin vaikeuksiin. Mutta Iran tapaus muhii edelleen Argentiinassa, eikä siihen ole tullut oikeudellista päätöstä.
Jos pidit tästä analyysista, tilaa uutiskirje niin saat uudet jutut suoraan sähköpostiisi.
Parhaiten tuet Bijan Rezai Jahromin riippumatonta journalismia tilaamalla kanava sekä tykkäämällä ja kommentoimalla julkaisuja.
Seuraa X (Twitter): Bijan Rezai Jahromi
Linkedin: Bijan Rezai Jahromi
Lähteet:
Steven O’Hern (2012). Iran’s Revolutionary Guard: The Threat That Grows While America Sleeps. Potomac Books.
BBC Persian (2017). دادستان پرونده انفجار مرکز یهودیان آرژانتین 'به قتل رسیده است'
Interpol News Archive (2007), PR005.
Argentiinan liittovaltion oikeuslaitos, tuomari Julián Ercolinin raportti (2017)