Onko Syyriassa saavutettu rauha
Sovittelu on kestävän rauhan edellytys. Syyriassa tämä prosessi ei ole vielä alkanut, eikä se ole näköpiirissä.
Kestävä rauha edellyttää sovintoa. Käsitteenä sovinto on kuitenkin monitulkintainen, eikä siitä vallitse yksimielisyyttä edes asiantuntijoiden keskuudessa. Sovinto voi olla sekä päämäärä että prosessi, joka tapahtuu monenlaisissa konteksteissa – puolisoiden, rikoksentekijän ja uhrin, yhteisöjen tai kansakuntien välillä.
Filosofisesti tarkasteltuna sovinto on kiistanalainen käsite. Marx piti sitä konservatiivisena ideana, jonka Hegel oli kehittänyt yhteiskunnallisten ristiriitojen häivyttämiseksi valtion eduksi. Sovintoa on myös arvosteltu epäliberaaliudesta, koska sen on nähty edistävän poliittista harmoniaa tavalla, joka ohittaa modernien yhteiskuntien perustavanlaatuisen moniarvoisuuden. Se voi myös luoda harhakuvitelman aiemmasta sopusoinnun tilasta, johon tulisi palata – vaikka tällaista tilaa ei tosiasiassa olisi koskaan ollut olemassa.
Filosofisista ja historiallisista näkökulmista huolimatta on selvää: jos Syyriassa halutaan kestävää rauhaa, sovinto on sille välttämätön edellytys.
Historiallinen katsaus: Syyria suurvaltojen rajalla
Lähi-idässä on kautta aikain ollut kaksi keskeistä valtatekijää, jotka ovat kilpailleet alueellisesta ja jopa globaalista vaikutusvallasta: persialaiset ja turkkilaiset. Ottomaanien imperiumi perustettiin vuonna 1299, ja siitä tuli aikanaan yksi maailman suurvalloista. Sen nousu alkoi samaan aikaan, kun Abbasidien dynastia kaatui mongolien hyökkäykseen Bagdadiin vuonna 1258 – hyökkäys, joka sysäsi nykyisen Syyrian historian uuteen suuntaan.
Bagdad on erinomainen esimerkki Iranin ja Turkin välisestä historiallisesta hegemonisesta kilpailusta. Kyyros Suuri valloitti Bagdadin vuonna 539 eaa. ja antoi ensimmäisen tunnetun ihmisoikeusjulistuksen, joka sisälsi uskonnonvapauden ja orjuuden lakkauttamisen. Myöhemmin Safavidien shaahi Abbas II menetti Bagdadin Ottomaaneille vuonna 1638. Ensimmäiseen maailmansotaan asti Bagdad ja Damaskos kuuluivat osaksi Ottomaanien imperiumia.
Iranin, Turkin ja Israelin valtapeli Syyriassa
Bashar al-Assadin Syyria oli pitkään Iranin tärkein liittolainen ja yhteyskanava Libanoniin. Vuoden 2009 vihreän liikkeen aikana Assad lähetti tarkka-ampujia Iraniin tukahduttamaan kansannousua, ja vuonna 2011 Iran vastasi tukemalla Syyrian hallintoa tiedustelulla ja sotilastarkkailijoilla kansannousun kiihtyessä. Myöhemmin Iranin painostuksesta Hizbollah liittyi Assadin tueksi.
Kun Yhdysvaltain presidentti Barack Obama epäröi humanitaarisen intervention toteuttamista – vaikka Assad käytti kemiallisia aseita kansalaisiaan vastaan – Venäjä astui kuvaan ja liittyi Assadin ja Khamenein liittolaiseksi.
Uskonnolliset jännitteet ja vähemmistöjen kriisi
Huhtikuun 28. päivänä 2025 Etelä-Damaskoksessa puhkesi yhteenottoja hallitusta tukevien sunnimuslimien ja aseistettujen druusifaktioiden välillä. Taustalla oli sosiaalisessa mediassa levinnyt ääniviesti, jossa profeetta Muhammadia herjattiin. Ääni oli väitetysti peräisin druusijohtajalta, mikä johti laajoihin protesteihin ja druusivastaiseen vihapuheeseen.
Vaikka General Security perusti puskurivyöhykkeen ja julistettiin tulitauko, seuraavana iltana aseistetut ryhmät hyökkäsivät Ashrafieh Sahnayaan – toiseen druusienemmistöiseen esikaupunkiin. Israel reagoi nopeasti ja iski hallituksen joukkoihin lennokeilla, ilmeisesti varoituksena. Israel on aiemmin ilmoittanut puolustavansa druuseja sekä Syyriassa että Israelissa.
Syyrian viranomaiset yrittivät myöhemmin siirtää vastuuta pois sunnitaustaisilta hyökkääjiltä ja syyttivät tapahtumista druusifaktion ja General Securityn välisiä kiistoja. Lopulta 30. huhtikuuta illalla hallitus ja druusiedustajat neuvottelivat aselevon, mutta väkivalta ehti jo heikentää vähemmistöjen luottamusta keskushallintoon – luottamusta, jota oli aiemmin horjuttanut satojen alaviittisiviilien surma maaliskuussa.
Geopoliittinen liike: Turkin, Iranin ja Israelin asema
Tilanne hyödyttää erityisesti Turkkia, joka on nykyisen Syyrian keskushallinnon suurin tukija. Samaan aikaan shiialainen akseli on heikentynyt merkittävästi, ja Iranin vaikutusvalta on kutistumassa sen menetettyä merkittävästi liittolaisjoukkojaan. Israel puolestaan pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan kehitykseen suojelemalla druusivähemmistöjä ja estämällä Iranin ja Turkin vaikutusvallan kasvua.
Kurdien aika ei ole vielä tullut – heidän asemaansa tullaan tarkastelemaan vasta sen jälkeen, kun Etelä-Syyrian tilanne on rauhoittunut.
Lopuksi: Rauha on kaukana
Sovittelu on pitkä ja kivinen prosessi. Syyriassa se ei ole vielä edes alkanut, ja nykyisten olosuhteiden valossa kestävään rauhaan on edelleen valitettavan pitkä matka.