Mitä Pahlavi tarkoittaa Iranille?
Pahlavi-nimi merkitsee monille iranilaisille unelmaa vapaudesta, modernisuudesta ja sivilisaatiosta vastakohtana islamilaiselle tasavallalle, joka on ajanut maan vuosikymmenten pimeyteen.
Iran – tai historiallisesti Persia – on tuhansien vuosien sivilisaatio, "kuninkaiden maa", jossa kuningasideologia on ollut olemassa ennen islamia, sen aikana ja sen jälkeen. Vuoden 1979 vallankumouksen myötä kokeiltiin tasavaltaa, mutta siitä ei syntynyt modernia demokratiaa, vaan yksi maailman raaimmista ja totalitaarisimmista teokratioista.
Islamilaisen tasavallan perustaminen ei ollut alku uudelle vapaalle aikakaudelle, vaan paluu keskiaikaiseen valtaan, jossa uskonnollinen hierarkia murskasi kansalaisten yksilönvapaudet. Nykyinen järjestelmä ei tyydy pitämään valtaa Iranin rajojen sisällä – sen olemassaolon ytimessä on "vallankumouksen eksportti", ajatus shiialaisen vallan levittämisestä Irakin, Libanonin, Syyrian ja Jemenin kautta. Samaan aikaan yksi järjestelmän teeseistä on Israelin tuhoaminen.
Mutta tämä järjestelmä natisee liitoksissaan.
Pahlavin unelma
Vuosisatojen imperiaalisen historian jälkeen Iranin viimeinen kuningas, Mohammad Reza Pahlavi, yritti modernisoida maansa 1900-luvun puolivälissä. Hänen aikanaan Iran koki valtavan kehitysharppauksen: koulutus, terveydenhuolto, naisten oikeudet, infrastruktuuri ja teollisuus kehittyivät nopeammin kuin missään muussa Lähi-idän maassa.
1970-luvulla shaahin valta OPECissa kasvoi. Hän näki Iranin olevan 1990-luvulla "yhden maailman viiden vaikutusvaltaisimman valtion joukossa". Tämä visio sai monet lännessä varpailleen. Iranin itsenäinen öljypolitiikka ja sen tiukka vastustus länsivaltojen kontrollia kohtaan herättivät reaktioita. Mediat rakensivat narratiivin diktaattorista, vaikka Iranissa oli enemmän yksilönvapauksia kuin monessa eurooppalaisessa valtiossa – esimerkiksi Sveitsi antoi naisille äänioikeuden vasta vuonna 1971, kun Iranissa se oli jo arkipäivää.
Lännessä tartuttiin SAVAKin virheisiin – kuten minkä tahansa valtiollisen turvallisuuspalvelun tapauksessa – ja rakennettiin myytti järjestelmällisestä kidutusvaltiosta. Konteksti kuitenkin unohtui: Iranilla oli 2000 kilometriä pitkä raja Neuvostoliiton kanssa kylmän sodan aikana ja maa oli täynnä Moskovan tukemia vasemmistolaisia ryhmittymiä. Pahlavi-valta oli autoritaarinen, kyllä, mutta se ei ollut pimeyden tyrannia, vaan pyrki rakentamaan iranilaista versiota modernista, maallisesta valtiojärjestelmästä.
Vuosi 2022: Uuden liittouman synty
Syksyllä 2022 Iran räjähti. "Nainen, elämä, vapaus" -liike (zan, zendegi, azadi) toi kaduille miljoonia, ja vanha pelko murtui. Mielenosoitusten tukena kuului yksi ääni voimakkaampana kuin muut: kruununprinssi Reza Pahlavi. Hän ei lietsonut väkivaltaa vaan korosti vapautta, ihmisoikeuksia ja kansan itsemääräämisoikeutta. Samalla hän loi uuden sillan, joka olisi ennen ollut mahdoton: liittouman juutalaisvaltio Israelin kanssa.
Tämä historiallinen yhteys ei ole täysin uusi. 2500 vuotta sitten Kyyros Suuri, persialainen kuningas, vapautti juutalaiset Babylonin pakkosiirtolaisuudesta. Tänään juutalaiset seisovat symbolisesti samassa roolissa – ei valloittajina, vaan vapauttajina. Iranin kansa, joka on kokenut 46 vuotta totalitarismia, on alkanut nähdä Israelin, ei vihollisena, vaan liittolaisena tyranniaa vastaan.
2025: Profeetan aika?
Israelin pääministeri Benjamin Netanjahua kutsutaan nyt joidenkin iranilaisten keskuudessa "uudeksi Kyyros Suureksi". Monille hän näyttäytyy symbolina vapaudelle, koska hän uskaltaa sanoa ääneen sen, minkä monet pelkäävät: että islamilainen tasavalta ei ole Iranin kansan tahdon mukainen.
Netanjahu ei uhkaa Iranin kansaa – hän tekee pesäeron Iranin kansan ja sen sortajien välillä. Ja se on juuri se erottelu, jonka monet iranilaiset ovat odottaneet vuosikymmeniä.
Miksi Pahlavi merkitsee Iranille nyt enemmän kuin koskaan?
Koska Pahlavi-dynastia muistuttaa siitä, että Iran voi olla jotain muuta. Se voi olla moderni, maallinen, kansainvälinen ja ylpeä omasta historiastaan ilman että se sortaa ketään. Se voi tehdä rauhan juutalaisten kanssa, rakentaa tulevaisuuden ilman ajatollahien valvontaa, ilman hijab-pakkoa, ilman vallankumouskaarteja ja kidutuskammioita.
Pahlavi ei ole vain nimi – se on muisto ja mahdollisuus. Muisto ajasta, jolloin Iran katsoi tulevaisuuteen, ei menneisyyteen. Ja mahdollisuus sille, että tämä unelma voidaan vielä pelastaa.
Nimenomaan islamilainen tasavalta ja Iran on kaksi ihan eri asiaa. Toivon islamilaisen tasavallan vetävän viimeisiään. Toivon myös amerikkalaisten puuttuvan asiaan ja pommittavan Fordow’n ydinlaitoksen syvemmälle maan alle ja sen jälkeen islamilainen hallinto onkin jo aika valmis romahtamaan.