Kuinka Iranin vallankumous synnytti vallan keskittymän: Iranin vallankumouskaarti ja islamilaisen valtion nousu sekä Iran-Irak -sota
Iran-Irak -sodan varjolla tukahdutettiin Iranissa oppositio, samalla kun islamilainen vallankumouskaarti (IRGC) teki nousua maan vahvimmaksi instituutioksi.
1. Kotiinpaluun jälkeinen valtatyhjiö
helmikuuta 1979 ajatollah Ruhollah Khomeini palasi Iraniin maanpaosta ja mitätöi väliaikaisen pääministeri Shapour Bakhtiarin hallituksen legitiimiyden. Vain kymmenen päivää myöhemmin, 11. helmikuuta, Iranin armeija ilmoitti pysyvänsä puolueettomana, mikä merkitsi vallankumouksen voittoa. Kaksi päivää myöhemmin vastarinta oli ohi. Khomeini aloitti uuden valtakauden brutaalisti teloittamalla neljä kenraalia ilman oikeudenkäyntiä. Hän kommentoi, että länsimainen oikeudenkäynti ei kuulu islamilaiseen järjestelmään.
2. Uusi valta ja poliittinen järjestys
Khomeinin vallan alkuaikoina hänen tuekseen järjestäytyi noin 800 sotilasta. Nopeasti perustettiin vallankumouskomiteoita, jotka täyttivät valtatyhjiön ja loivat islamilaisen järjestelmän perustan. Ali Khamenei ja Akbar Hashemi Rafsanjani perustivat Islamilaisen Tasavallan Puolueen (IRP), jonka jäsenet tunnettiin nimellä Hezbollahi – iskulauseena "vain yksi puolue, vain yksi jumala ja vain yksi johtaja – Khomeini".
Samaan aikaan Iranin Kansan Mujahedin (MEK) -liikkeellä oli 15 000 aseistettua taistelijaa. Vasemmistolaiset liikkeet kuten Fadaye-ein ja Tudeh sekä shaahin kannattajat omaavat selkeän sotilaallisen ylivoiman, mutta papiston poliittinen organisoituminen oli määrätietoisempaa. Toukokuussa 1979 perustettiin virallisesti Iranin vallankumouskaarti (IRGC), jonka tehtäväksi määriteltiin islamilaisen vallankumouksen suojeleminen ja uskollisuus papistolle.
3. Kaartin kasvu ja Kurdistanin tukahduttaminen
Kaartin perustamiseen osallistuivat muun muassa Chamran (opiskellut Yhdysvalloissa), Refiqdust (liikemies), Ibrahim Yazdi (kaksoiskansalainen, vaikutti Bazarganin kabinetissa) ja tuleva pitkäaikainen komentaja Mohsen Rezai. Vuoden lopussa Kaartin koko oli kasvanut 6 000:sta 30 000:een. Heinäkuussa 1979 perustettiin Kaartin turvallisuuspalvelu, joka sai koulutusta Syyriasta sekä entisiltä SAVAK:n upseereilta. Ensimmäinen merkittävä operaatio oli kurdien kapinan murskaaminen syksyllä 1979.
4. Panttivankikriisi ja ideologinen valtakamppailu
Marraskuussa 1979 islamilaiset opiskelijat valtasivat Yhdysvaltain suurlähetystön Teheranissa, mikä johti panttivankikriisiin. Entisten panttivankien mukaan yksi miehistä oli myöhemmin presidenttinä toiminut Mahmud Ahmadinejad. Joulukuussa järjestetty kansanäänestys Islamilaisesta Tasavallasta vahvisti papiston asemaa, ja aiemmat vasemmistolaiset liittolaiset, kuten MEK, alkoivat marginalisoitua.
5. Sisäpoliittinen puhdistus ja ulkopolitiikan ideologisointi
Kesällä 1980 noin 4 000 virkamiestä puhdistettiin hallinnosta. Kaarti sai yhä enemmän valtaa, ja perustettiin myös nykyisten Quds-joukkojen edeltäjä, Maailman Islamilainen Vapautusliike. Sen tehtäväksi asetettiin Iranin ideologian levittäminen ulkomaille. Sisäpoliittisesti Irania hallitsivat nyt Kaarti ja vallankumoustuomioistuimet.
6. Sota ja militarisoituminen
Irakin hyökkäys Iranin Khuzestanin alueelle syyskuussa 1980 käynnisti pitkän sodan, jonka aikana Kaartin vaikutusvalta räjähti. Basij-joukot – usein 12–20-vuotiaita – käytettiin eturintamassa ihmisaaltoina. Kaartin koko nousi yli 500 000 mieheen. Vaikka osa johdosta halusi lopettaa sodan vuonna 1982, Kaarti esti rauhan, koska sota lisäsi sen vaikutusvaltaa. Vuonna 1987 surmansa sai jopa 12 000 basijia Kaartin hyökkäyksessä Basraan. Sota päättyi virallisesti 20. elokuuta 1988.
7. Sodan jälkeinen sisäpoliittinen nousu
Sodan jälkeen kaartilaiset eivät palanneet siviilielämään vaan vaativat osuutensa vallasta ja taloudesta. Heillä oli ollut läheinen suhde papistoon jo vuosia ja näkivät sen korruptoituneisuuden. Rafsanjani – joka oli ollut Khamenein nimittämisen keskeinen tukija – lupasi Kaartille oikeuden jälleenrakennukseen. Näin syntyi Khatam-al Anbia, Iranin suurin rakennusurakoitsija.
8. Iranin siirtyminen sotilasdiktatuuriin
Vaikka Khomeini hallitsi karismallaan ja ilman puolueeseen nojaamista, Khamenei alkoi myöhemmin rakentaa vallankäyttöään Kaartin varaan. Ahmadinejadin aikakaudella (2005–2013) Kaartin asema vahvistui merkittävästi. Iran myi noina vuosina öljyä 800 miljardin dollarin edestä – enemmän kuin koko Pahlavien 53-vuotisen valtakauden aikana. Taloudellinen vauraus mahdollisti laajentuneen aggressiivisen ulkopolitiikan erityisesti Irakin ja Afganistanin valtatyhjiöiden jälkeen, johon länsi ei ole pystynyt vieläkään vastaamaan.
Lähteet:
¹ Steven O’Hern, Iran’s Revolutionary Guard: The Threat That Grows While America Sleeps, Potomac Books, 2012, s. 14.
Tilaa uutiskirje – tue riippumatonta analyysiä
Jos pidit tästä kirjoituksesta ja haluat ymmärtää enemmän Iranin politiikasta, Lähi-idän kehityksestä ja autoritaaristen järjestelmien sisäisestä dynamiikasta, tilaa uutiskirjeeni.
Tämä uutiskirje ei ole pelkkä jakelulista – se on yhteisö, jossa pureudutaan valtakysymyksiin, ideologisiin ristiriitoihin ja siihen, mitä pinnan alla todella tapahtuu. Jokainen tilaaja on minulle tärkeä. Tilaamalla tuet työtäni riippumattomana kirjoittajana, joka ei kuulu isojen mediatalojen linjaan. Haluatko, että tällainen ääni kuuluu yhä kovempaa? Siihen sinä voit vaikuttaa.
Julkaisen uusia kirjoituksia joka aamu klo 8. Tilaamalla pysyt ajan tasalla – ja samalla tuet mahdollisuuttani jatkaa tätä työtä pitkäjänteisesti.
👉
💬 Jaa kirjoitus, jos koet sen tärkeäksi
💡 Kommentoi, jos sinulla on näkökulmia tai kysymyksiä
Kiitos, että luet ja ajattelet mukana.